Silmänkääntäjä?

Viime viikonloppuna nuori tyttö tuli kysymään Tampereen matkailumessuilla, jossa olin mukana mainostamassa Hämeenlinnan Keskiaikamarkkinoita, että mikä se sellainen silmänkääntäjä on?

Hyvä kysymys. Miksi en käyttänyt keskiaikaisesta taikurihahmostani nimitystä ”taikuri”, vaan nimitin itseni silmänkääntäjäksi?

Aina 1800-luvulle saakka sanalla taikuri oli erilainen merkitys kuin tänään. Suomalaisen Kirjallisuusseuran julkaisu ”Suomen Kansan muinaisia loitsurunoja” vuodelta 1880 kertoo seuraavaa:” Taikasanoja käytti kansa yleisesti tarpeissansa, mutta toisia taikarunoja löytyy, joiden käytäntään vaadittiin erityistä taitoa. Semmoisella taidolla varustetut olivat tietäjät, loitsijat, arpojat, poppamiehet, myrrysmiehet, intomiehet, kukkaromiehet, lumojat, taikurit, puoskarit, kuoharit, joiden joukkoon noidat ja velhot nimitettäkööt, vaikka eroavatkin edellä nimetyistä siinä suhteessa, että heidän toimensa ja hankkeensa aina tarkoittavat jotain pahaa ja turmiollista, kun niillä toisilla tavallisesti on jotain hyvää toimenansa.”

Taikuri-sana oli siis jo varattu ihan muuhun käyttöön mihin me olemme nykyään tottuneet.

Asian voi tarkistaa myös sanomalehdistä. Tarkistustyössä avuksi tulee Kansalliskirjaston digitaalinen sanomalehtikirjasto.

Varhaisin ”Taikuri” sana sanomalehdestä löytyy vuodelta 1821 Turun Wiikko-Sanomista. Mustalaisparantajaeukosta käytetään nimeä ”lumoaja eli taikuriämmä”. Myös Oulun wiikkosanomat kertovat vuonna 1830 kuinka paha onni oli tuottanut taloon eläinten ruton ja isäntä kutsutti hätään muutaman tietäjä – eli taikuri-ämmän. ”Suometar” kirjoittaa vuonna 1848, että Ruotsissa on vanha, vaikka jo vaipumaan päin oleva luulo Suomen asukkaiden olevan raakoja metsäläisiä, paljaita taikureita ja poppamiehiä. Esimerkkejä löytää ”taikuri”-hakusanalla lisää.

Koska taikuri-sana oli siis varattu vakavampaan käyttöön, piti toimittajien keksiä muita sanoja kuvaamaan niitä viihdyttäjiä, viihdetaikureita, jotka esittivät taikataidetta kansan huviksi.

Silmänkääntäjä

Silmänkääntäjä on näppärä nimi kuvaamaan taikoja tekevää henkilöä. Sanaa käytettiin 1800-luvulla sanomalehdissä kuvaamaan lähes ketä vaan joka temppuili tavallista ihmeellisemmin esimerkiksi markkinoilla. Ilman parempaa kuvausta silmänkääntäjä-sanan takana voi olla nuoralla tanssija tai jonglööri. Silmänkääntäjä-sanan alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa. Pietari Hannikainen kirjoitti vuonna 1838 näytelmän ” Silmänkääntäjä eli Jussi Oluvisen matka Hölmölään. Ilveillys 2:ssa näytöksessä”. ”Silmänkääntäjä” on ensimmäinen julkisesti esitetty suomenkielinen näytelmä. Se sai ensi-iltansa Lappeenrannassa vuonna 1946. Näytelmässä Hölmönen kertoo kuulemansa tarinan Pietarissa olleesta silmänkääntäjästä joka oli syönyt hevosen kuorman palavia tappuroita ja juonut tynnyrin tervaa päälle kuin siirappia ja sitten oksennellut niin paljon vettä kadulle, että ihmiset luulivat hukkuvansa. Näytelmän silmänkääntäjä, Jussi Oluvinen, lupaa Hölmöselle tehdä vieläkin ihmeempiä. Saatuaan rahaa 55 ruplaa Oluvinen esittelee Hälmöselle ja hänen ystävilleen kanoja, kukkoja ja sian porsaan suurena ihmeenä, kertoen vain tutuille eläimille uudet nimet. Ihmiset tajuavat tulleensa huijatuksi, ja näytelmä päättyy toteamukseen, että kaikki silmänkääntäjät ovat huijareita. Hannikaisen näytelmä levisi 1800-luvun Suomeen ja sitä on esitetty useissa kymmenissä, ellei sadoissa paikkakunnissa. Näytelmä on levittänyt ”Silmänkääntäjä” sanan käyttöä, mutta myös vaikuttanut osaltaan sanan merkitykseen.
Silmänkääntäjä-sanaa käytettiin sanomalehdissämme niin viihdetaikureista kuin myös haukkumanimenä henkilöstä josta lehden toimittaja ei kirjoitushetkellä pitänyt. Ensimmäisen kerran sanomalehdessä käytetään ”Silmänkääntäjä” nimitystä viihdetaikurista Oulun Wiikkosanomissa vuonna 1857, tarinassa Robert-Houdinista.

Taikuri-sanan korvikkeita

Viihdetaikuria sanomalehdissä kuvattiin muun muassa ruotsin kielestä käyttöön otetuilla ”suomennoksilla” Prestidigitatööri (Prestidigitatören) ja konstmestari, konstimestari, (Konstmestaren, konstnärinnan). Englannin vaikutusta lienevät sanat Magiko, Magikeri ja magigeri.

Vaihtoehdot eivät loppuneet lainasanoihin. Suomenkieltä käytettiin nykykieltä rikkaammin kuvaamaan näitä viihteen ihmemiehiä ja -naisia. Seuraavia nimiä lukija sai 1800-luvulla tulkittavakseen: Taikataiteilija, Loihtutaiteilija, Loitsutaiteilija, Taitojen tekijä, Taituri, Velhotaiteilija, Taikailuniekka, Temppuilija, Loihtija, Noituri.

Lisukkeet

Monet esiintyjät mainostivat lisäksi itseään ja tekemisiään lisäkkeillä jotka joko korostivat henkilön uskottavuutta tai määrittivät paremmin esityksen sisältöä. 1800-luvun suosituin esiintyjien arvonimi oli professori. Joskus sanaa käytettiin toisen sana yhteydessä, vaikkapa ”loihtutaiteen professori” mutta usein tämä ilmiselvästi perusteeton arvo kelpasi sellaisenaan. Muut lisäarvot kertoivat esityksen sisällöstä: Esimerkiksi Mnemonikko teki muistitemppuja ja 1800-luvulla suositut antispiritistit paljastivat esityksissään kuinka ”oikeat” spiritistit huijaavat ihmisiä spiritistisissä istunnoissaan.

Iltamat

Jos toimittajilla oli 1800-luvulla hankalaa löytää vakiintunutta nimikettä esiintyjälle, yhtä kirjavia olivat taikuriesityksen kuvaukset. Lehtien mukaan kyseessä oli joko näytäntö, loihtunäytäntö, Taikailunäytäntö, Taikailtama, Loihtutaitoinen iltama, Iltama, Taikailuesitys tai Taikaesitys, Näytäntö korkeammassa loihtutaiteessa, loitsutaiteessa, taikailussa tai taikataiteessa. Kyseessä saattoi olla myös yksinkertaisesti Taikaesitys, tai mystisemmin, Noita-ilta. Satakunta lehti toteaa suoremmin: ”Taikataiteilijatar Pauliine Schmidt on antanut täällä kaksi näytäntöä taikatemppujen teossa”, kun Waasan lehti toteaa hiukan juhlallisemmin: Suuren Haave Iltaman (antaa) welhotaiteilijatar Paulinen Schmidt”

Ympyrä sulkeutuu

Vakavasti otettava sana ”taika” on 1800-luvun lopun sanomalehtien teksteillä pehmennetty laittamalla mukaan sana temppu, ”taikatemppu”. Taikuri-sanaa ei kuitenkaan käytetty vielä 1800-luvulla. Taikuri, sellaisena kuin me sen tunnemme, otettiin sanana käyttöön vasta 1900-luvun puolella. Ensimmäinen henkilö josta taikuri sanaa on sanomalehdissä käytetty nykymerkityksessä, on Oskar Hagberg joka kiersi ympäri Suomea vuosina 1899 – 1902 Spiritistitaitelijana ja maagikkona.