Taikatemppuja kouluihin

Kerronpa ensiksi pienen salaisuuden. Osassa taikatemppuja on mukana annos matematiikkaa. Tempun rakenne voi perustua matematiikkaan ja/tai tempussa voi olla ihan avoimesti numeroita ja lukuja. Näistä matemaattisista tempuista on tehty kasapäin omia kirjoja. Varsinkin ”ennen vanhaan” taikurit olivat hyvin kiinnostuneita pohtimaan pelikorttien keskinäisiä suhteita sekoituksissa tai numeroiden ja laskutoimitusten ilmiöitä.

Kovin suurta merkitystä taikureille ei matemaattisilla tempuilla ole. Ideat joissa katsoja joutuu itse laskemaan jotain, vieläpä nopeasti päässälaskuna, ovat yleensä keikkatilanteissa tuhoon tuomittuja. ”Voisikos rouva ystävällisesti, siinä viininjuonnin lomassa, miettiä yhtä lukua, kertoa se kolmella ja jakaa saatu tulo kahdella? Jos jako ei mennyt tasan, niin pyöristä seuraavaan kokonaislukuun!” Ei saisi moinen suosiota Firman Juhlissa.

Matemaattisten temppujen ei kuitenkaan tarvitse jäädä unholaan. Niillä on edelleen oma paikkansa oikealla hetkellä oikeassa seurassa sellaisenaan.
Mikä parasta, matemaattiset temput voidaan viedä kouluun! Matematiikkaa voidaan demonstroida ja opettaa taikatempuin. Uuden aiheen voi aloittaa kiintoisasti tai jo käytyä jaksoa voi kerrata elävästi. Kevään viimeisiä tunteja voi hyödyntää salakavalasti oppimiseen. Mahdollisuudet ovat rajattomat. Opetuksesta saa kiintoisaa ja hauskaa ja aiheesta voivat innostua nekin, jotka ovat tähän saakka vain pyrkineet väistelemään kaikkea matematiikkaan liittyvää. Sopivia temppuja, sopivaa taikamatematiikkaa, löytyy kaikille luokille esikoulusta lukioon. On olemassa niin joustavia ideoita että tasan samaa numerotaulukkotemppua voidaan tarjota päiväkodista yläkouluun saakka. Vaikeusastetta voidaan kohderyhmän mukaan säätää numeroiden määrällä ja lopulta sillä että yläluokilla suunnitellaan tempun rakenne ihan itse eikä tyydytä valmiisiin taulukoihin.

Monikäyttöisyydestä huolimatta temput eivät vaadi monimutkaisia valmisteluita. Liitutaululla pääsee pitkälle. Pelikortit, nopat, kolikot, kourallinen klemmareita, kynä ja paperi, tuon verran tarvitaan lisätarvikkeita matemaattisen taikuuden laajempaan esittelyyn.

Kuulostaako haihattelulta? Ei moiseen ole aikaa! Tuossahan on se vaara, että oppitunnilla voi olla jopa hauskaa! Eihän niin saa olla!

Olen vetänyt lähes 10 vuotta matemaattisten taikatemppujen työpajoja opettajille, kansalaisopistoissa ja opettajien VESO-päivillä, monilla paikkakunnilla. Olen kertonut heille matemaattisista taikatempuista, näyttänyt taikatemppuja ja avannut niiden takana olevaa matematiikkaa. Ne jotka ovat rohjenneet työpajaan saakka, ovat yleensä pitäneet näkemästään ja kuulemastaan. Olen päässyt testaamaan muutamia ideoita päiväkodissa, alakoulussa, yläkoulussa ja jopa lukiossa. Ainakaan minulla ei ole ollut vaikeuksia tarjota ideoitani oppilaille. Ne opettajat jotka ovat uskaltaneet temppumatematiikkaa testata, ovat pääsääntöisesti olleet tyytyväisiä kokeiluihinsa. Siskoni Ulla Sirén-Peura asuu Tukholman lähellä Ruotsissa. Hän on Haningessa lukion matematiikan opettajana ja käyttää ahkerasti löytämiäni matemaattisia temppuja opetuksessaan.
Vaikuttaisi siltä, että matematiikkaa voidaan värittää matemaattisilla taikatempuilla. Opetuksesta tulee kiinnostavaa ja hauskaa. Kiinnostavaa ja hauskaa saa rakennettua muillakin menetelmillä, matemaattiset taikatemput ovat vain yksi tapa muiden joukossa. Mutta minä taikurina mainostan sitä minkä itse tunnen.

Ja lopuksi, nyt kun olemme selvinneet siitä järkytyksestä hengissä, että taikatemput tuodaan matematiikan tunneille, voit miettiä seuraavia otsikoita:
”Toden näköisiä ihmeitä – luento huijaamisesta psykologian opiskelijoille”
”Pelikorttien Historiaa – Matka Euroopan tärkeimpiin tapahtumiin 1300-luvulta tähän päivään”
”Arvan mekin ansaitsemme – Todennäköisyyslaskentaa pelikorteilla, kolikoilla ja nopilla”

Viimeksi kirjoitettu otsikossa ei ole mitään uutta, koska todennäköisyyslaskentaa ja pelikortteja sekoitan keskenään jo nyt Matemaattisten taikatemppujen työpajassa. Todennäköisyysoppia voisi kuitenkin opettaa otsikon mukaisesti ihan erikseen.
Nyt kerrottujen esimerkkien lisäksi voisi taikatemppuihin yhdistää fysiikan, kemian ja pienellä pohtimisella varmaan myös kuvaamataiteen, ilmaisutaidon opiskelusta nyt puhumattakaan.

Historian opetukseen voisi kytkeä lähes mihin tahansa ajankohtaan taikureiden ja /tai pelikorttien historiaa. Kiintoisinta olisi kuitenkin rakentaa pitkä yhtenäinen jana pelikorttien historiasta johon yhdistetään tärkeitä historiallisia tapahtumia. Näin historian opetus saa kiinteän muistijanan johon on helppo tukeutua. Tämä on samalla yksi muistitekniikkatemppu. Mutta koska muistitekniikkaa kouluttaa Suomessa jo taikurit Jarmo Luttinen ja Martti Vannas, jätän sen osaston muilta osin heille ja keskityn huolehtimaan muista mahdollisuuksista tuoda tukea opettamiseen.